kampiliira
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakampiliira (9)
- eräs renessanssin aikana kehitetty kielisoitin, jonka esimuodot periytyvät mahdollisesti jo ajalta ennen 1000-lukua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kampiliira | kampiliirat |
genetiivi | kampiliiran | kampiliirojen (kampiliirain) |
partitiivi | kampiliiraa | kampiliiroja |
akkusatiivi | kampiliira; kampiliiran |
kampiliirat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kampiliirassa | kampiliiroissa |
elatiivi | kampiliirasta | kampiliiroista |
illatiivi | kampiliiraan | kampiliiroihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kampiliiralla | kampiliiroilla |
ablatiivi | kampiliiralta | kampiliiroilta |
allatiivi | kampiliiralle | kampiliiroille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kampiliirana | kampiliiroina |
translatiivi | kampiliiraksi | kampiliiroiksi |
abessiivi | kampiliiratta | kampiliiroitta |
instruktiivi | – | kampiliiroin |
komitatiivi | – | kampiliiroine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kampiliira- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaayhdyssana sanoista kampi ja liira
Käännokset
muokkaa1. eräs kielisoitin
|
|