kampiliira
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kampiliira (9)
- eräs renessanssin aikana kehitetty kielisoitin, jonka esimuodot periytyvät mahdollisesti jo ajalta ennen 1000-lukua
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kampiliira | kampiliirat |
| genetiivi | kampiliiran | kampiliirojen (kampiliirain) |
| partitiivi | kampiliiraa | kampiliiroja |
| akkusatiivi | kampiliira; kampiliiran |
kampiliirat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kampiliirassa | kampiliiroissa |
| elatiivi | kampiliirasta | kampiliiroista |
| illatiivi | kampiliiraan | kampiliiroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kampiliiralla | kampiliiroilla |
| ablatiivi | kampiliiralta | kampiliiroilta |
| allatiivi | kampiliiralle | kampiliiroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kampiliirana | kampiliiroina |
| translatiivi | kampiliiraksi | kampiliiroiksi |
| abessiivi | kampiliiratta | kampiliiroitta |
| instruktiivi | – | kampiliiroin |
| komitatiivi | – | kampiliiroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kampiliira- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista kampi ja liira
Käännokset muokkaa
1. eräs kielisoitin
|
|