kankeaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakankeaminen (38)
- teonnimi verbistä kangeta
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kankeaminen | kankeamiset |
| genetiivi | kankeamisen | kankeamisten kankeamisien |
| partitiivi | kankeamista | kankeamisia |
| akkusatiivi | kankeaminen; kankeamisen |
kankeamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kankeamisessa | kankeamisissa |
| elatiivi | kankeamisesta | kankeamisista |
| illatiivi | kankeamiseen | kankeamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kankeamisella | kankeamisilla |
| ablatiivi | kankeamiselta | kankeamisilta |
| allatiivi | kankeamiselle | kankeamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kankeamisena (kankeamisna) |
kankeamisina |
| translatiivi | kankeamiseksi | kankeamisiksi |
| abessiivi | kankeamisetta | kankeamisitta |
| instruktiivi | – | kankeamisin |
| komitatiivi | – | kankeamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kankeamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kankeamis- | |