kankku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (leikkimielinen) pakara
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑŋkːu/, [ˈkɑŋkːu]
- tavutus: kank‧ku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kankku | kankut |
| genetiivi | kankun | kankkujen |
| partitiivi | kankkua | kankkuja |
| akkusatiivi | kankku; kankun |
kankut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kankussa | kankuissa |
| elatiivi | kankusta | kankuista |
| illatiivi | kankkuun | kankkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kankulla | kankuilla |
| ablatiivi | kankulta | kankuilta |
| allatiivi | kankulle | kankuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kankkuna | kankkuina |
| translatiivi | kankuksi | kankuiksi |
| abessiivi | kankutta | kankuitta |
| instruktiivi | – | kankuin |
| komitatiivi | – | kankkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kanku- | |
| vahva vartalo | kankku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. pakara
|
Ks. pakara |
Aiheesta muualla muokkaa
- kankku Kielitoimiston sanakirjassa