pakara
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
pakara (12)
- lantion ja reiden yläosan takana oleva, pakara- ja muiden lihasten muodostama kokonaisuus
- Ihmisellä on kaksi pakaraa, jotka muodostavat takamuksen eli takapuolen.
- Seuraava harjoittelumuoto vahvistaa ja kiinteyttää varsinkin pakaroita ja reisiä.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈpɑkɑrɑ/
- tavutus: pa‧ka‧ra
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pakara | pakarat |
| genetiivi | pakaran | pakaroiden pakaroitten (pakarain) |
| partitiivi | pakaraa | pakaroita |
| akkusatiivi | pakara; pakaran |
pakarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pakarassa | pakaroissa |
| elatiivi | pakarasta | pakaroista |
| illatiivi | pakaraan | pakaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pakaralla | pakaroilla |
| ablatiivi | pakaralta | pakaroilta |
| allatiivi | pakaralle | pakaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pakarana | pakaroina |
| translatiivi | pakaraksi | pakaroiksi |
| abessiivi | pakaratta | pakaroitta |
| instruktiivi | – | pakaroin |
| komitatiivi | – | pakaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pakara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Sana on rakenteeltaan johdos, jonka vartalon arvellaan olleen deskriptiivinen. Pakaran vastine on inkeroisen pakkaara ja se esiintyy sekä karjalassa että vatjassa asussa pakara. Suomen murteissa tavataan myös asua pakura.[1] Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä on se kappale Daniel Jusleniuksen sanakirjaa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, johon Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki lisäyksiä välilehtiin ja sivuihin.[2]
Käännökset muokkaa
1. lantion ja reiden yläosan takana oleva, pakara- ja muiden lihasten muodostama kokonaisuus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (leikkimielinen) kankku, kannikka
- (alatyyliä) perskannikka, persposki
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- pakara Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 856–857. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.