Substantiivi

muokkaa

kanttiini (6)[1]

  1. leirin, sairaalan tai vastaavan tavallisesti sisäiseen käyttöön tarkoitettu kahvio

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑnt̪ːiːni/
  • tavutus: kant‧tii‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kanttiini kanttiinit
genetiivi kanttiinin kanttiinien
kanttiineiden
kanttiineitten
partitiivi kanttiinia kanttiineita
kanttiineja
akkusatiivi kanttiini;
kanttiinin
kanttiinit
sisäpaikallissijat
inessiivi kanttiinissa kanttiineissa
elatiivi kanttiinista kanttiineista
illatiivi kanttiiniin kanttiineihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kanttiinilla kanttiineilla
ablatiivi kanttiinilta kanttiineilta
allatiivi kanttiinille kanttiineille
muut sijamuodot
essiivi kanttiinina kanttiineina
translatiivi kanttiiniksi kanttiineiksi
abessiivi kanttiinitta kanttiineitta
instruktiivi kanttiinein
komitatiivi kanttiineine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kanttiini-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • ruotsin sanasta kantin (’työpaikan ruokasali’) < italian [2] sanasta cantina (’kellari’, ’viinikellari’)

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 377. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.