kanttori
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakanttori (6)
- seurakunnan musiikkityötä johtava henkilö ja muusikko
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑnt̪ːori/, [ˈkɑn̪t̪ːo̞ri]
- tavutus: kant‧to‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kanttori | kanttorit |
| genetiivi | kanttorin | kanttorien kanttoreiden kanttoreitten |
| partitiivi | kanttoria | kanttoreita kanttoreja |
| akkusatiivi | kanttori; kanttorin |
kanttorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kanttorissa | kanttoreissa |
| elatiivi | kanttorista | kanttoreista |
| illatiivi | kanttoriin | kanttoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kanttorilla | kanttoreilla |
| ablatiivi | kanttorilta | kanttoreilta |
| allatiivi | kanttorille | kanttoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kanttorina | kanttoreina |
| translatiivi | kanttoriksi | kanttoreiksi |
| abessiivi | kanttoritta | kanttoreitta |
| instruktiivi | – | kanttorein |
| komitatiivi | – | kanttoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kanttori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kanttori Kielitoimiston sanakirjassa