kanttura

Suomi

kanttura (12)

juureva kanto, juurakko
Peltoa raivattaessa kantturat koottiin kasoiksi ja poltettiin.
(halventava) vanha, raihnas ihminen tai eläin
Tuo äijäpaha, kanttura, ei enää pysy tolpillaan, tuskin kontillaan.

Tuokin ummessa oleva kanttura kuluttaa vain rehua, ei kelpaa edes teuraaksi.

Siinä meillä tilallinen, ei ole kuin pari kantturaa navetassa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kanttura	kantturat
genetiivi	kantturan	kantturoiden kantturoitten (kantturain)
partitiivi	kantturaa	kantturoita
akkusatiivi	kanttura; kantturan	kantturat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kantturassa	kantturoissa
elatiivi	kantturasta	kantturoista
illatiivi	kantturaan	kantturoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kantturalla	kantturoilla
ablatiivi	kantturalta	kantturoilta
allatiivi	kantturalle	kantturoille
muut sijamuodot
essiivi	kantturana	kantturoina
translatiivi	kantturaksi	kantturoiksi
abessiivi	kantturatta	kantturoitta
instruktiivi	–	kantturoin
komitatiivi	–	kantturoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kanttura-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-