kapinallinen

SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kapinallinen (38) (komparatiivi kapinallisempi, superlatiivi kapinallisin) (taivutus [luo])

  1. vastustava, vastaan hangoitteleva
    kapinallinen nuori

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑpiˌnɑlːinen/
  • tavutus: ka‧pi‧nal‧li‧nen

EtymologiaMuokkaa

kapina + -llinen

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kapinallinen (38)

  1. kapinoiva henkilö, kapinaan noussut henkilö
    Kapinalliset valtasivat parlamenttirakennuksen.

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapinallinen kapinalliset
genetiivi kapinallisen kapinallisten
kapinallisien
partitiivi kapinallista kapinallisia
akkusatiivi kapinallinen;
kapinallisen
kapinalliset
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinallisessa kapinallisissa
elatiivi kapinallisesta kapinallisista
illatiivi kapinalliseen kapinallisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinallisella kapinallisilla
ablatiivi kapinalliselta kapinallisilta
allatiivi kapinalliselle kapinallisille
muut sijamuodot
essiivi kapinallisena
(kapinallisna)
kapinallisina
translatiivi kapinalliseksi kapinallisiksi
abessiivi kapinallisetta kapinallisitta
instruktiivi kapinallisin
komitatiivi kapinallisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapinallise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kapinallis-

KäännöksetMuokkaa