Wikipedia
Katso artikkeli Kapina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

kapina (12)

  1. nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan, joskus aseellinen tai väkivaltainen
  2. kansannousu
  3. (harvinainen) kapiseminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑpinɑ/
  • tavutus: ka‧pi‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapina kapinat
genetiivi kapinan kapinoiden
kapinoitten
(kapinain)
partitiivi kapinaa kapinoita
akkusatiivi kapina;
kapinan
kapinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinassa kapinoissa
elatiivi kapinasta kapinoista
illatiivi kapinaan kapinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinalla kapinoilla
ablatiivi kapinalta kapinoilta
allatiivi kapinalle kapinoille
muut sijamuodot
essiivi kapinana kapinoina
translatiivi kapinaksi kapinoiksi
abessiivi kapinatta kapinoitta
instruktiivi kapinoin
komitatiivi kapinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kapina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

alkuaan deskriptiivinen, kapisemisesta kuuluvaa ääntä tai liikettä kuvaava sana; verbi kapista + johdin -na , vrt. kopina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kapinahenki, kapinaliike, kapinalippu, kapinamieli, kapinayritys, punakapina, vankilakapina

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kapina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

kapina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kapi

Viitteet

muokkaa
  1. Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 240 nA-teonnimet: yleensä deskriptiivisiä