SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kapina (12)

  1. nousu jotakin järjestelmää tai sen johtoa vastaan, joskus aseellinen tai väkivaltainen
  2. kansannousu

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑpinɑ/
  • tavutus: ka‧pi‧na

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kapina kapinat
genetiivi kapinan kapinoiden
kapinoitten
(kapinain)
partitiivi kapinaa kapinoita
akkusatiivi kapina;
kapinan
kapinat
sisäpaikallissijat
inessiivi kapinassa kapinoissa
elatiivi kapinasta kapinoista
illatiivi kapinaan kapinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kapinalla kapinoilla
ablatiivi kapinalta kapinoilta
allatiivi kapinalle kapinoille
muut sijamuodot
essiivi kapinana kapinoina
translatiivi kapinaksi kapinoiksi
abessiivi kapinatta kapinoitta
instruktiivi kapinoin
komitatiivi kapinoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kapinahenki, kapinaliike, kapinalippu, kapinamieli, kapinayritys, punakapina, vankilakapina

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kapina Kielitoimiston sanakirjassa

SubstantiiviMuokkaa

kapina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivi sanasta kapi