kapi
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakapi (5)
- syyhypunkin aiheuttama eläinten ihosairaus
- Ketun nahka oli kiilloton ja häntä kuin kapin syömä.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑpi/, [ˈkɑ̝pi]
- tavutus: ka‧pi
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kapi | kapit |
| genetiivi | kapin | kapien (kapein) |
| partitiivi | kapia | kapeja |
| akkusatiivi | kapi; kapin |
kapit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kapissa | kapeissa |
| elatiivi | kapista | kapeista |
| illatiivi | kapiin | kapeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kapilla | kapeilla |
| ablatiivi | kapilta | kapeilta |
| allatiivi | kapille | kapeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kapina | kapeina |
| translatiivi | kapiksi | kapeiksi |
| abessiivi | kapitta | kapeitta |
| instruktiivi | – | kapein |
| komitatiivi | – | kapeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kapi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kapinen
Aiheesta muualla
muokkaa- kapi Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakapi
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivi, datiivi, vokatiivi, lokatiivi ja instrumentaali sanasta kap
- (taivutusmuoto) monikon nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja vokatiivi sanasta kap
Substantiivi
muokkaakapi