karaatti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- jalokivien massan mittayksikkö = 0,200 grammaa
- jalometallien puhtauden yksikkö, 1/24 puhtaasta aineesta
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrɑːt̪ːi/
- tavutus: ka‧raat‧ti
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karaatti | karaatit |
genetiivi | karaatin | karaattien (karaattein) |
partitiivi | karaattia | karaatteja |
akkusatiivi | karaatti; karaatin |
karaatit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karaatissa | karaateissa |
elatiivi | karaatista | karaateista |
illatiivi | karaattiin | karaatteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karaatilla | karaateilla |
ablatiivi | karaatilta | karaateilta |
allatiivi | karaatille | karaateille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karaattina | karaatteina |
translatiivi | karaatiksi | karaateiksi |
abessiivi | karaatitta | karaateitta |
instruktiivi | – | karaatein |
komitatiivi | – | karaatteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | karaati- | |
vahva vartalo | karaatti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaArabian قِيرَاط (qīrāṭ) ’karaatti’. Alun perin painona käytetty johanneksenleipäpuun siemen.[2]
Käännökset
muokkaa1. jalokivien massan yksikkö
|
2. jalometallien puhtauden yksikkö
|
Aiheesta muualla
muokkaa- karaatti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.