karate

Katso myös: Karate, karaté

Katso artikkeli Karate Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

karate (8)^[1]

Karaten harrastaja eli karateka.

eräs japanilainen itsepuolustus- ja kamppailulaji, joka monipuolisten harjoitteiden lisäksi jakautuu kilpailtaviin liikesarjoista koostuvaan kataan ja pääasiassa lyönnein ja potkuin käytävään kumiteen
(harvinainen) pinta (tauti)

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑrɑt̪e/
tavutus: ka‧ra‧te

Etymologia

(kamppailulaji) äännelaina japanin kielen sanasta 空手
(tauti) taudinaiheuttajan tieteellisestä nimestä Treponema carateum

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	karate	karatet
genetiivi	karaten	karatejen (karatein)
partitiivi	karatea	karateja
akkusatiivi	karate; karaten	karatet
sisäpaikallissijat
inessiivi	karatessa	karateissa
elatiivi	karatesta	karateista
illatiivi	karateen	karateihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	karatella	karateilla
ablatiivi	karatelta	karateilta
allatiivi	karatelle	karateille
muut sijamuodot
essiivi	karatena	karateina
translatiivi	karateksi	karateiksi
abessiivi	karatetta	karateitta
instruktiivi	–	karatein
komitatiivi	–	karateine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	karate-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. eräs japanilainen itsepuolustus- ja kamppailulaji

azeri: karate
englanti: karate
espanja: kárate m., karate m.
japani: 空手, からて
ranska: karaté m.
ruotsi: karate

saksa: Karate n.
turkki: karate
uzbekki: karate
venäjä: каратэ n.
viro: karate

2. pinta (tauti)

Ks. pinta

Liittyvät sanat

Yläkäsitteet

budo

Yhdyssanat

karateisku, karatepotku, täyskontaktikarate

Aiheesta muualla

karate Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

karate (ei monikkoa)

(urheilu) karate

Ruotsi

Substantiivi

karate yl. (yks. määr. karaten[luo], ei monikkoa)

(urheilu) karate

Viro

Substantiivi

karate

(urheilu) karate

Kroaatti

Substantiivi

karate

(taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta karat
(taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Serbia

Substantiivi

karate

(taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta karat
(taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Serbokroaatti

Substantiivi

karate

(taivutusmuoto) yksikön vokatiivimuoto sanasta karat
(taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta karat

Viitteet

↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 8

[1] Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 8

[1]