karisuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakarisuus (40)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrisuːs/
- tavutus: ka‧ri‧suus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | karisuus | karisuudet |
| genetiivi | karisuuden | karisuuksien |
| partitiivi | karisuutta | karisuuksia |
| akkusatiivi | karisuus; karisuuden |
karisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | karisuudessa | karisuuksissa |
| elatiivi | karisuudesta | karisuuksista |
| illatiivi | karisuuteen | karisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | karisuudella | karisuuksilla |
| ablatiivi | karisuudelta | karisuuksilta |
| allatiivi | karisuudelle | karisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | karisuutena | karisuuksina |
| translatiivi | karisuudeksi | karisuuksiksi |
| abessiivi | karisuudetta | karisuuksitta |
| instruktiivi | – | karisuuksin |
| komitatiivi | – | karisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | karisuude- | |
| vahva vartalo | karisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
karisuut- | |
Etymologia
muokkaasanan karinen vartalosta karis- ja suffiksista -uus
Aiheesta muualla
muokkaa- karisuus Kielitoimiston sanakirjassa