Substantiivi

muokkaa

karkki (5-A)

  1. (arkikieltä) karamelli, makeinen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrkːi/
  • tavutus: kark‧ki

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karkki karkit
genetiivi karkin karkkien
(karkkein)
partitiivi karkkia karkkeja
akkusatiivi karkki;
karkin
karkit
sisäpaikallissijat
inessiivi karkissa karkeissa
elatiivi karkista karkeista
illatiivi karkkiin karkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karkilla karkeilla
ablatiivi karkilta karkeilta
allatiivi karkille karkeille
muut sijamuodot
essiivi karkkina karkkeina
translatiivi karkiksi karkeiksi
abessiivi karkitta karkeitta
instruktiivi karkein
komitatiivi karkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karki-
vahva vartalo karkki-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

irtokarkki, karkkiaski, karkkikauppa, karkkipussi, karkkipäivä, vaahtokarkki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 656, 760 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa