Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

karolingi (5)

  1. karolingit Kaarle Martelista alkanut dynastia, joka seurasi merovingeja frankkien hallitsijana 700-luvulla, ja jonka tunnetuin edustaja on Kaarle Suuri (hallitsi 768–814)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑroˌliŋːi/
  • tavutus: ka‧ro‧lin‧gi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karolingi karolingit
genetiivi karolingin karolingien
(karolingein)
partitiivi karolingia karolingeja
akkusatiivi karolingi;
karolingin
karolingit
sisäpaikallissijat
inessiivi karolingissa karolingeissa
elatiivi karolingista karolingeista
illatiivi karolingiin karolingeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karolingilla karolingeilla
ablatiivi karolingilta karolingeilta
allatiivi karolingille karolingeille
muut sijamuodot
essiivi karolingina karolingeina
translatiivi karolingiksi karolingeiksi
abessiivi karolingitta karolingeitta
instruktiivi karolingein
komitatiivi karolingeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karolingi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa