Wikipedia
Katso artikkeli Kartoitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 

Substantiivi

muokkaa

kartoitus (39)

  1. kartografia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrt̪oi̯t̪us/
  • tavutus: kar‧toi‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kartoitus kartoitukset
genetiivi kartoituksen kartoitusten
kartoituksien
partitiivi kartoitusta kartoituksia
akkusatiivi kartoitus;
kartoituksen
kartoitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kartoituksessa kartoituksissa
elatiivi kartoituksesta kartoituksista
illatiivi kartoitukseen kartoituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kartoituksella kartoituksilla
ablatiivi kartoitukselta kartoituksilta
allatiivi kartoitukselle kartoituksille
muut sijamuodot
essiivi kartoituksena kartoituksina
translatiivi kartoitukseksi kartoituksiksi
abessiivi kartoituksetta kartoituksitta
instruktiivi kartoituksin
komitatiivi kartoituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kartoitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kartoitus-

Etymologia

muokkaa

verbi kartoittaa + johdin -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

ilmakartoitus, ilmakuvakartoitus, isotooppikartoitus, kaikukartoitus, kaukokartoitus, maastokartoitus, peruskartoitus, stereokartoitus

Aiheesta muualla

muokkaa