kartoitus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakartoitus (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑrt̪oi̯t̪us/
- tavutus: kar‧toi‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kartoitus | kartoitukset |
genetiivi | kartoituksen | kartoitusten kartoituksien |
partitiivi | kartoitusta | kartoituksia |
akkusatiivi | kartoitus; kartoituksen |
kartoitukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kartoituksessa | kartoituksissa |
elatiivi | kartoituksesta | kartoituksista |
illatiivi | kartoitukseen | kartoituksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kartoituksella | kartoituksilla |
ablatiivi | kartoitukselta | kartoituksilta |
allatiivi | kartoitukselle | kartoituksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kartoituksena | kartoituksina |
translatiivi | kartoitukseksi | kartoituksiksi |
abessiivi | kartoituksetta | kartoituksitta |
instruktiivi | – | kartoituksin |
komitatiivi | – | kartoituksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kartoitukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kartoitus- |
Etymologia
muokkaaverbi kartoittaa + johdin -us
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaailmakartoitus, ilmakuvakartoitus, isotooppikartoitus, kaikukartoitus, kaukokartoitus, maastokartoitus, peruskartoitus, stereokartoitus
Aiheesta muualla
muokkaa- kartoitus Kielitoimiston sanakirjassa
- kartoitus Tieteen termipankissa
- Artikkeli 2429 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa