karvari
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanh.) nahkuri
- Prionus coriarius,[2] eräs sarvijääriin kuuluva kovakuoriainen
- (leikkimielinen) parturi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑrʋɑri/
- tavutus: kar‧va‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | karvari | karvarit |
genetiivi | karvarin | karvarien karvareiden karvareitten |
partitiivi | karvaria | karvareita karvareja |
akkusatiivi | karvari; karvarin |
karvarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | karvarissa | karvareissa |
elatiivi | karvarista | karvareista |
illatiivi | karvariin | karvareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | karvarilla | karvareilla |
ablatiivi | karvarilta | karvareilta |
allatiivi | karvarille | karvareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | karvarina | karvareina |
translatiivi | karvariksi | karvareiksi |
abessiivi | karvaritta | karvareitta |
instruktiivi | – | karvarein |
komitatiivi | – | karvareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | karvari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- ruotsin sanasta garvare, ’nahkuri’
Käännökset muokkaa
1. nahkuri
Ks. nahkuri |
3. parturi
Ks. parturi |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- karvari Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
- ↑ Kari Heliövaara (päätoim.): Suomen luonto. Selkärangattomat eläimet, s. 137. Espoo: Weilin & Göös, 1998. ISBN 951-35-6373-1.