Substantiivi

muokkaa

karvaus (40)

  1. karvaaseen, kitkerään makuun tai tuntemukseen, myös katkeraan tuntemukseen, liittyvä mielikuva tai aistimus

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑrʋɑus/ tai /ˈkɑrʋɑu̯s/
  • tavutus: kar‧va‧us / kar‧vaus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karvaus karvaudet
genetiivi karvauden karvauksien
partitiivi karvautta karvauksia
akkusatiivi karvaus;
karvauden
karvaudet
sisäpaikallissijat
inessiivi karvaudessa karvauksissa
elatiivi karvaudesta karvauksista
illatiivi karvauteen karvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvaudella karvauksilla
ablatiivi karvaudelta karvauksilta
allatiivi karvaudelle karvauksille
muut sijamuodot
essiivi karvautena karvauksina
translatiivi karvaudeksi karvauksiksi
abessiivi karvaudetta karvauksitta
instruktiivi karvauksin
komitatiivi karvauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karvaude-
vahva vartalo karvaute-
konsonantti-
vartalo
karvaut-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karvaus Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

karvaus (39)

  1. karvaamisen toteutus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karvaus karvaukset
genetiivi karvauksen karvausten
karvauksien
partitiivi karvausta karvauksia
akkusatiivi karvaus;
karvauksen
karvaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi karvauksessa karvauksissa
elatiivi karvauksesta karvauksista
illatiivi karvaukseen karvauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvauksella karvauksilla
ablatiivi karvaukselta karvauksilta
allatiivi karvaukselle karvauksille
muut sijamuodot
essiivi karvauksena karvauksina
translatiivi karvaukseksi karvauksiksi
abessiivi karvauksetta karvauksitta
instruktiivi karvauksin
komitatiivi karvauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karvaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
karvaus-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • karvaus Kielitoimiston sanakirjassa