kasematti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kasematti (5)
- (sodankäynti) linnassa tai linnoituksessa sijaitseva erillinen, yleensä omalla vahvistetulla muurilla varustettu tähystys- tai ampumapaikka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑseˌmɑt̪ːi/
- tavutus: ka‧se‧mat‧ti
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kasematti | kasematit |
| genetiivi | kasematin | kasemattien (kasemattein) |
| partitiivi | kasemattia | kasematteja |
| akkusatiivi | kasematti; kasematin |
kasematit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kasematissa | kasemateissa |
| elatiivi | kasematista | kasemateista |
| illatiivi | kasemattiin | kasematteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kasematilla | kasemateilla |
| ablatiivi | kasematilta | kasemateilta |
| allatiivi | kasematille | kasemateille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kasemattina | kasematteina |
| translatiivi | kasematiksi | kasemateiksi |
| abessiivi | kasematitta | kasemateitta |
| instruktiivi | – | kasematein |
| komitatiivi | – | kasematteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kasemati- | |
| vahva vartalo | kasematti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kasematti Kielitoimiston sanakirjassa