Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kassara (12)[1]

  1. vesuria muistuttava työkalu, jossa terän kärki kääntyy ylöspäin
    Kassara käteen ja rantteelle havuja hakkaamaan.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑsːɑrɑ/
  • tavutus: kas‧sa‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kassara kassarat
genetiivi kassaran kassaroiden
kassaroitten
(kassarain)
partitiivi kassaraa kassaroita
akkusatiivi kassara;
kassaran
kassarat
sisäpaikallissijat
inessiivi kassarassa kassaroissa
elatiivi kassarasta kassaroista
illatiivi kassaraan kassaroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kassaralla kassaroilla
ablatiivi kassaralta kassaroilta
allatiivi kassaralle kassaroille
muut sijamuodot
essiivi kassarana kassaroina
translatiivi kassaraksi kassaroiksi
abessiivi kassaratta kassaroitta
instruktiivi kassaroin
komitatiivi kassaroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kassara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

slaavilainen laina[2]

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

käsikassara

Aiheesta muualla muokkaa

  • kassara Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 365. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.