Katso myös: Kató

Substantiivi

muokkaa

kato (1-F) (monikko kadot)

  1. sadon tuhoutuminen tautien tai sään vuoksi
  2. (yhdyssanan osana) katoaminen, väheneminen, tuhoutuminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑt̪o/
  • tavutus: ka‧to

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kato kadot
genetiivi kadon katojen
partitiivi katoa katoja
akkusatiivi kato;
kadon
kadot
sisäpaikallissijat
inessiivi kadossa kadoissa
elatiivi kadosta kadoista
illatiivi katoon katoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kadolla kadoilla
ablatiivi kadolta kadoilta
allatiivi kadolle kadoille
muut sijamuodot
essiivi katona katoina
translatiivi kadoksi kadoiksi
abessiivi kadotta kadoitta
instruktiivi kadoin
komitatiivi katoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kado-
vahva vartalo kato-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

immuunikato, karvakato, katoalue, katovuosi, luontokato, luukato, otsonikato, perikato, väestökato, yleisökato

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kato Kielitoimiston sanakirjassa

kato

  1. (taivutusmuoto, puhekieltä) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä katsoa
  2. (taivutusmuoto, puhekieltä) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä katsoa
    Kato, mikä toi on?
  3. (taivutusmuoto, puhekieltä) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä katsoa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kato

  1. (eläin) kissa