Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

katsastaja (10)

  1. henkilö, joka katsastaa, tekee katsastuksen; katsastusmies

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪sɑsˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: kat‧sas‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katsastaja katsastajat
genetiivi katsastajan katsastajien
(katsastajain)
partitiivi katsastajaa katsastajia
akkusatiivi katsastaja;
katsastajan
katsastajat
sisäpaikallissijat
inessiivi katsastajassa katsastajissa
elatiivi katsastajasta katsastajista
illatiivi katsastajaan katsastajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katsastajalla katsastajilla
ablatiivi katsastajalta katsastajilta
allatiivi katsastajalle katsastajille
muut sijamuodot
essiivi katsastajana katsastajina
translatiivi katsastajaksi katsastajiksi
abessiivi katsastajatta katsastajitta
instruktiivi katsastajin
komitatiivi katsastajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katsastaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa