Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

katsastus (39)[1]

  1. toimenpide, jossa jotakin katsastetaan, usein tarkasti määrätyn kaavan mukaan
  2. kulkuneuvon liikennekelpoisuuden valvomiseksi määräajoin suoritettava (viranomaisten valvoma) tarkastus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑt̪sɑst̪us/
  • tavutus: kat‧sas‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi katsastus katsastukset
genetiivi katsastuksen katsastusten
katsastuksien
partitiivi katsastusta katsastuksia
akkusatiivi katsastus;
katsastuksen
katsastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi katsastuksessa katsastuksissa
elatiivi katsastuksesta katsastuksista
illatiivi katsastukseen katsastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi katsastuksella katsastuksilla
ablatiivi katsastukselta katsastuksilta
allatiivi katsastukselle katsastuksille
muut sijamuodot
essiivi katsastuksena katsastuksina
translatiivi katsastukseksi katsastuksiksi
abessiivi katsastuksetta katsastuksitta
instruktiivi katsastuksin
komitatiivi katsastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo katsastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
katsastus-

Etymologia muokkaa

katsastaa + -us

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

autokatsastus, ensikatsastus, katsastusinsinööri, katsastuskilpailu, katsastusmies, katsastusottelu, olympiakatsastus, tyyppikatsastus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39