Substantiivi

muokkaa

syyni (5)

  1. (arkikieltä) huolellinen tarkastelu, arviointi; tarkastus
    Matkustusrajoitukset uuteen syyniin — höllennysten sijaan luvassa kiristyksiä. (Mtv-uutiset)
    käydä lääkärin syynissä
  2. (arkikieltä, sotaväki) asevelvollisen kutsuntatilaisuus, kutsuntatarkastus ja palveluskelpoisuusarviointi: kutsunnat
    Ensi viikolla on sitten syyni.
  3. (arkikieltä) ajoneuvon katsastus
    Ei tuo kottero mene syynistä läpi!

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈsyːni/
  • tavutus: syy‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi syyni syynit
genetiivi syynin syynien
(syynein)
partitiivi syyniä syynejä
akkusatiivi syyni;
syynin
syynit
sisäpaikallissijat
inessiivi syynissä syyneissä
elatiivi syynistä syyneistä
illatiivi syyniin syyneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi syynillä syyneillä
ablatiivi syyniltä syyneiltä
allatiivi syynille syyneille
muut sijamuodot
essiivi syyninä syyneinä
translatiivi syyniksi syyneiksi
abessiivi syynittä syyneittä
instruktiivi syynein
komitatiivi syyneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo syyni-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanoista syn, syna

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • syyni Kielitoimiston sanakirjassa
  • syyni Suomen etymologisessa sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

syyni

  1. (taivutusmuoto) yksikön nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta syy
  2. (taivutusmuoto) yksikön genetiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta syy
  3. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta syy
  4. (taivutusmuoto) monikon nominatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta syy
  5. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivin yksikön 1. persoonan possessiivimuoto sanasta syy