katselmus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakatselmus (39)
- hallintoasiaa käsittelevän viranomaisen järjestämä, paikalla tehtävään havainnointiin perustuva menettely, jolla viranomainen hankkii selvitystä asian ratkaisemista varten
- tilaisuus, jossa sotajoukot kutsutaan koolle ja tarkastetaan
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑt̪selmus/
- tavutus: kat‧sel‧mus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | katselmus | katselmukset |
| genetiivi | katselmuksen | katselmusten katselmuksien |
| partitiivi | katselmusta | katselmuksia |
| akkusatiivi | katselmus; katselmuksen |
katselmukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | katselmuksessa | katselmuksissa |
| elatiivi | katselmuksesta | katselmuksista |
| illatiivi | katselmukseen | katselmuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | katselmuksella | katselmuksilla |
| ablatiivi | katselmukselta | katselmuksilta |
| allatiivi | katselmukselle | katselmuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | katselmuksena | katselmuksina |
| translatiivi | katselmukseksi | katselmuksiksi |
| abessiivi | katselmuksetta | katselmuksitta |
| instruktiivi | – | katselmuksin |
| komitatiivi | – | katselmuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | katselmukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
katselmus- | |
Etymologia
muokkaaverbi katsella + johdin -mus [1]
Käännökset
muokkaa2. sotajoukkojen kutsuminen koolle ja tarkastus
|
Aiheesta muualla
muokkaa- katselmus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 243 Epäproduktiivinen mUs-johdostyyppi