Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaulailu (2)

  1. kaulaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯lɑi̯lu/
  • tavutus: kau‧lai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaulailu kaulailut
genetiivi kaulailun kaulailujen
kaulailuiden
kaulailuitten
partitiivi kaulailua kaulailuita
kaulailuja
akkusatiivi kaulailu;
kaulailun
kaulailut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaulailussa kaulailuissa
elatiivi kaulailusta kaulailuista
illatiivi kaulailuun kaulailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaulailulla kaulailuilla
ablatiivi kaulailulta kaulailuilta
allatiivi kaulailulle kaulailuille
muut sijamuodot
essiivi kaulailuna kaulailuina
translatiivi kaulailuksi kaulailuiksi
abessiivi kaulailutta kaulailuitta
instruktiivi kaulailuin
komitatiivi kaulailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaulailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa