kaulailu

Suomi

Substantiivi

kaulailu (2)

kaulaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkɑu̯lɑi̯lu/
tavutus: kau‧lai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaulailu	kaulailut
genetiivi	kaulailun	kaulailujen kaulailuiden kaulailuitten
partitiivi	kaulailua	kaulailuita kaulailuja
akkusatiivi	kaulailu; kaulailun	kaulailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaulailussa	kaulailuissa
elatiivi	kaulailusta	kaulailuista
illatiivi	kaulailuun	kaulailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaulailulla	kaulailuilla
ablatiivi	kaulailulta	kaulailuilta
allatiivi	kaulailulle	kaulailuille
muut sijamuodot
essiivi	kaulailuna	kaulailuina
translatiivi	kaulailuksi	kaulailuiksi
abessiivi	kaulailutta	kaulailuitta
instruktiivi	–	kaulailuin
komitatiivi	–	kaulailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaulailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kaulailla (vokaalivartalo kaulail|e-) + johdin -u

Käännökset

1. kaulaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kaulailu Kielitoimiston sanakirjassa