Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kaunistus (39)

  1. jokin mikä kaunistaa jotakin
    Te olette maailmalle kaunistus!
  2. kauniiksi tai kauniimmaksi saattaminen
    Ympäristön kaunistuksesta on iloa silmälle.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯nist̪us/
  • tavutus: kau‧nis‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaunistus kaunistukset
genetiivi kaunistuksen kaunistusten
kaunistuksien
partitiivi kaunistusta kaunistuksia
akkusatiivi kaunistus;
kaunistuksen
kaunistukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kaunistuksessa kaunistuksissa
elatiivi kaunistuksesta kaunistuksista
illatiivi kaunistukseen kaunistuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaunistuksella kaunistuksilla
ablatiivi kaunistukselta kaunistuksilta
allatiivi kaunistukselle kaunistuksille
muut sijamuodot
essiivi kaunistuksena kaunistuksina
translatiivi kaunistukseksi kaunistuksiksi
abessiivi kaunistuksetta kaunistuksitta
instruktiivi kaunistuksin
komitatiivi kaunistuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kaunistukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kaunistus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kaunistaa (kaunist- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa