kaunistus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakaunistus (39)
- jokin mikä kaunistaa jotakin
- Te olette maailmalle kaunistus!
- kauniiksi tai kauniimmaksi saattaminen
- Ympäristön kaunistuksesta on iloa silmälle.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑu̯nist̪us/
- tavutus: kau‧nis‧tus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kaunistus | kaunistukset |
genetiivi | kaunistuksen | kaunistusten kaunistuksien |
partitiivi | kaunistusta | kaunistuksia |
akkusatiivi | kaunistus; kaunistuksen |
kaunistukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kaunistuksessa | kaunistuksissa |
elatiivi | kaunistuksesta | kaunistuksista |
illatiivi | kaunistukseen | kaunistuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kaunistuksella | kaunistuksilla |
ablatiivi | kaunistukselta | kaunistuksilta |
allatiivi | kaunistukselle | kaunistuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kaunistuksena | kaunistuksina |
translatiivi | kaunistukseksi | kaunistuksiksi |
abessiivi | kaunistuksetta | kaunistuksitta |
instruktiivi | – | kaunistuksin |
komitatiivi | – | kaunistuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kaunistukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kaunistus- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. jokin mikä kaunistaa jotakin
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- kaunistus Kielitoimiston sanakirjassa