SuomiMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kaunis (41) (komparatiivi kauniimpi, superlatiivi kaunein) (taivutus[luo])

  1. havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa.
    Tähtitaivas on syksyllä kaunis.
  2. (säästä) sateeton, pilvetön
    Odotettavissa kaunista säätä koko maassa.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkɑu̯nis/
  • tavutus: kau‧nis

EtymologiaMuokkaa

  • germaaninen *skauniz, sukulaissanoja saksan schön, ruotsin skön ja englannin sheen

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

kuvankaunis, muotokaunis

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaunis Kielitoimiston sanakirjassa

ViroMuokkaa

AdjektiiviMuokkaa

kaunis (gen kauni, part kaunist)

  1. kaunis
    kaunis naine – kaunis nainen

TaivutusMuokkaa

Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kaunis kaunid
Genetiivi kauni kauniste
kaunite
Partitiivi kaunist kauneid
Illatiivi kaunisse kaunistesse
kaunitesse
kauneisse
VertailuMuokkaa
  • komparatiivi kaunim
  • superlatiivi kõige kaunim ja kauneim

Liittyvät sanatMuokkaa

VastakohdatMuokkaa

AdverbiMuokkaa

kaunis

  1. aika, melko, jokseenkin (syn üsna)
    kaunis palju – aika paljon

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kaunis [1]

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kaunis Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa