Adjektiivi

muokkaa

kaunis (41) (komparatiivi kauniimpi, superlatiivi kaunein) (taivutus[luo])

  1. havaitsijalleen esteettistä tai moraalista mielihyvää tuottava. Esteettisesti kauniiksi voidaan kutsua näkyä, ajatusta tai kuultua ääntä; moraalisesti kauniiksi ajatusta tai tekoa.
    Tähtitaivas on syksyllä kaunis.
  2. (säästä) sateeton, pilvetön
    Odotettavissa kaunista säätä koko maassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑu̯nis/
  • tavutus: kau‧nis

Etymologia

muokkaa
  • germaaninen *skauniz, sukulaissanoja saksan schön, ruotsin skön ja englannin sheen

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kuvankaunis, muotokaunis

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaunis Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 361, 3849 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Adjektiivi

muokkaa

kaunis (gen kauni, part kaunist)

  1. kaunis
    kaunis naine – kaunis nainen

Taivutus

muokkaa
Sijamuotoja Yksikkö Monikko
Nominatiivi kaunis kaunid
Genetiivi kauni kauniste
kaunite
Partitiivi kaunist kauneid
Illatiivi kaunisse kaunistesse
kaunitesse
kauneisse
Vertailu
muokkaa
  • komparatiivi kaunim
  • superlatiivi kõige kaunim ja kauneim

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa

Adverbi

muokkaa

kaunis

  1. aika, melko, jokseenkin (syn üsna)
    kaunis palju – aika paljon

Aiheesta muualla

muokkaa
  • [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik : kaunis [1]

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kaunis Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)