vana
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vana (9)
- aluksen ilmaan tai veteen jättämä kulkujälki, perävana
- Veneen vana katoaa pian aaltoihin.
- Lentokoneiden taivaalle piirtämät vanat näkyvät sopivalla säällä vielä pitkään koneiden mentyä.
- vako, uurros
- Kottaraiset tulevat auran vanalle etsimään matoja.
- (kasvitiede) kasvin ilmaverson varsiosa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈʋɑnɑ/, [ˈʋɑ̝nɑ̝]
- tavutus: va‧na
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vana | vanat |
| genetiivi | vanan | vanojen (vanain) |
| partitiivi | vanaa | vanoja |
| akkusatiivi | vana; vanan |
vanat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanassa | vanoissa |
| elatiivi | vanasta | vanoista |
| illatiivi | vanaan | vanoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanalla | vanoilla |
| ablatiivi | vanalta | vanoilta |
| allatiivi | vanalle | vanoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanana | vanoina |
| translatiivi | vanaksi | vanoiksi |
| abessiivi | vanatta | vanoitta |
| instruktiivi | – | vanoin |
| komitatiivi | – | vanoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vana- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. vana ilmassa tai vedessä
|
|
3. kasvitiede
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
jälkivana, kukkavana, perävana, vanavesi
Aiheesta muualla muokkaa
Ido muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vana
Latina muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vāna
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta vānus
- (taivutusmuoto) monikon neutrimuoto sanasta vānus
- (taivutusmuoto) monikon neutrin akkusatiivimuoto sanasta vānus
Adjektiivi
vānā
- (taivutusmuoto) yksikön feminiinin ablatiivimuoto sanasta vānus
Ruotsi muokkaa
Substantiivi muokkaa
vana yl. (1) (yks. määr. vanan[luo], mon. epämäär. vanor[luo], mon. määr. vanorna[luo])
Aiheesta muualla muokkaa
- vana Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
Tšekki muokkaa
Substantiivi muokkaa
vana f.
Viro muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
- vana inimene – vanha ihminen
- vana aednik, õpetaja, tööline – Vanha puutarhuri, opettaja, työntekijä
- vanema põlve kirjanik – vanhemman polven kirjailija
- Tallinn on vana linn. – Tallinna on vanha kaupunki.
Taivutus muokkaa
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | vana | vanad |
| Genetiivi | vana | vanade |
| Partitiivi | vana | vanu vanasid |
| Illatiivi | vanasse | vanadesse (vanusse) |
- (mahdollinen)
Vertailuasteet muokkaa
- komparatiivi vanem
- superlatiivi kõige vanem ja vanim
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
- vanaaegne, vanamoodne
- igivana
- vanamees, vanaisa, vanaema, vanatädi, vanamutt, vanavanem, vanavanaema,
- vanalinn, vanainimene, vanaeit, vanahärra, vanasõna, vanarahvas, vanaproua, vanatühi, vanapaar, vanapoiss,
- jõuluvana, näärivana
- vanadekodu
Substantiivi muokkaa
vana (gen. vana, part. vana)
- vanha
- vanad ja noored – vanhat ja nuoret
Taivutus muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Võro muokkaa
Adjektiivi muokkaa
vana (gen. vana, part. vanna)