Substantiivi

muokkaa

vako (1-D) (monikko vaot)

  1. peltoon vedetty pitkänomainen ura viljelyskasvien istutusta tai kylvöä vasten
    Vihannesmaahan kuokitaan noin 15–20 cm syvä vako.
  2. muu pitkänomainen uurre tai rako

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑko/
  • tavutus: va‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vako vaot
genetiivi vaon vakojen
partitiivi vakoa vakoja
akkusatiivi vako;
vaon
vaot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaossa vaoissa
elatiivi vaosta vaoista
illatiivi vakoon vakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaolla vaoilla
ablatiivi vaolta vaoilta
allatiivi vaolle vaoille
muut sijamuodot
essiivi vakona vakoina
translatiivi vaoksi vaoiksi
abessiivi vaotta vaoitta
instruktiivi vaoin
komitatiivi vakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vao-
vahva vartalo vako-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kyntövako, luomivako, persvako, perunavako, tissivako, vakoaura, vakokylvö, vakolaakso, vakomitta, vakoruutukylvö, vakosametti, vakoväli, vesivako

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vako Kielitoimiston sanakirjassa
  • vako Tieteen termipankissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.