SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

vako (1-D) (monikko vaot)

  1. peltoon vedetty pitkänomainen ura viljelyskasvien istutusta tai kylvöä vasten
    Vihannesmaahan kuokitaan noin 15–20 cm syvä vako.
  2. muu pitkänomainen uurre tai rako

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈʋɑko/
  • tavutus: va‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vako vaot
genetiivi vaon vakojen
partitiivi vakoa vakoja
akkusatiivi vako;
vaon
vaot
sisäpaikallissijat
inessiivi vaossa vaoissa
elatiivi vaosta vaoista
illatiivi vakoon vakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vaolla vaoilla
ablatiivi vaolta vaoilta
allatiivi vaolle vaoille
muut sijamuodot
essiivi vakona vakoina
translatiivi vaoksi vaoiksi
abessiivi vaotta vaoitta
instruktiivi vaoin
komitatiivi vakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vao-
vahva vartalo vako-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

balttilainen laina[1]

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

kyntövako, luomivako, persvako, perunavako, tissivako, vakoaura, vakokylvö, vakolaakso, vakoruutukylvö, vakosametti, vakoväli, vesivako

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • vako Kielitoimiston sanakirjassa
  • vako Tieteen termipankissa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 354. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.