Wikipedia
Katso artikkeli Kauneus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kauneus

Substantiivi

muokkaa

kauneus (40)

  1. ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite, jonka sisältö ja kriteerit vaihtelevat ajan ja yhteiskunnan virtausten ja ihmisen sisäistämien näkemysten ja arvojen mukaisesti; aihetta tutkii filosofian osa-alue estetiikka
    Hänen kauneutensa on häikäisevää.
    Maiseman kauneus pakottaa viivähtämään hetkeksi.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkɑu̯neus/ tai /ˈkɑu̯neu̯s/
  • tavutus: kau‧ne‧us / kau‧neus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kauneus kauneudet
genetiivi kauneuden kauneuksien
partitiivi kauneutta kauneuksia
akkusatiivi kauneus;
kauneuden
kauneudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kauneudessa kauneuksissa
elatiivi kauneudesta kauneuksista
illatiivi kauneuteen kauneuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kauneudella kauneuksilla
ablatiivi kauneudelta kauneuksilta
allatiivi kauneudelle kauneuksille
muut sijamuodot
essiivi kauneutena kauneuksina
translatiivi kauneudeksi kauneuksiksi
abessiivi kauneudetta kauneuksitta
instruktiivi kauneuksin
komitatiivi kauneuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kauneude-
vahva vartalo kauneute-
konsonantti-
vartalo
kauneut-

Etymologia

muokkaa

kaunis + -us

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kauneudenkaipuu, kauneudentaju, kauneusaisti, kauneusarvo, kauneusihanne, kauneuskilpailu, kauneuskuningatar, kauneusleikkaus, kauneusnaamio, kauneuspilkku, kauneussalonki, kauneusuni, kauneusvirhe, naiskauneus

Idiomit

muokkaa
  • kauneus on katsojan silmässä

Aiheesta muualla

muokkaa