kauneus
Suomi muokkaa
.png)
Substantiivi muokkaa
kauneus (40)
- ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite, jonka sisältö ja kriteerit vaihtelevat ajan ja yhteiskunnan virtausten ja ihmisen sisäistämien näkemysten ja arvojen mukaisesti; aihetta tutkii filosofian osa-alue estetiikka
- Hänen kauneutensa on häikäisevää.
- Maiseman kauneus pakottaa viivähtämään hetkeksi.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkɑu̯neus/ tai /ˈkɑu̯neu̯s/
- tavutus: kau‧ne‧us / kau‧neus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kauneus | kauneudet |
| genetiivi | kauneuden | kauneuksien |
| partitiivi | kauneutta | kauneuksia |
| akkusatiivi | kauneus; kauneuden |
kauneudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kauneudessa | kauneuksissa |
| elatiivi | kauneudesta | kauneuksista |
| illatiivi | kauneuteen | kauneuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kauneudella | kauneuksilla |
| ablatiivi | kauneudelta | kauneuksilta |
| allatiivi | kauneudelle | kauneuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kauneutena | kauneuksina |
| translatiivi | kauneudeksi | kauneuksiksi |
| abessiivi | kauneudetta | kauneuksitta |
| instruktiivi | – | kauneuksin |
| komitatiivi | – | kauneuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kauneude- | |
| vahva vartalo | kauneute- | |
| konsonantti- vartalo |
kauneut- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. ihmisen havaintomaailmaan liittyvä myönteiseksi ja mielihyvää tuottavaksi koettu käsite
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: kauneudellinen
Yhdyssanat muokkaa
kauneudenkaipuu, kauneudentaju, kauneusaisti, kauneusarvo, kauneusihanne, kauneuskilpailu, kauneuskuningatar, kauneusleikkaus, kauneusnaamio, kauneuspilkku, kauneussalonki, kauneusuni, kauneusvirhe, naiskauneus
Idiomit muokkaa
- kauneus on katsojan silmässä