Wikipedia
Katso artikkeli Kausaliteetti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kausaliteetti (5-C)[1]

  1. syy-seuraussuhde
  2. edellisessä syyn taustalla oleva toiminta tai voima, joka saa syyn aiheuttamaan seurauksen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kausaliteetti kausaliteetit
genetiivi kausaliteetin kausaliteettien
(kausaliteettein)
partitiivi kausaliteettia kausaliteetteja
akkusatiivi kausaliteetti;
kausaliteetin
kausaliteetit
sisäpaikallissijat
inessiivi kausaliteetissa kausaliteeteissa
elatiivi kausaliteetista kausaliteeteista
illatiivi kausaliteettiin kausaliteetteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kausaliteetilla kausaliteeteilla
ablatiivi kausaliteetilta kausaliteeteilta
allatiivi kausaliteetille kausaliteeteille
muut sijamuodot
essiivi kausaliteettina kausaliteetteina
translatiivi kausaliteetiksi kausaliteeteiksi
abessiivi kausaliteetitta kausaliteeteitta
instruktiivi kausaliteetein
komitatiivi kausaliteetteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kausaliteeti-
vahva vartalo kausaliteetti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C