kavaltaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakavaltaminen (38)
- teonnimi verbistä kavaltaa
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kavaltaminen | kavaltamiset |
genetiivi | kavaltamisen | kavaltamisten kavaltamisien |
partitiivi | kavaltamista | kavaltamisia |
akkusatiivi | kavaltaminen; kavaltamisen |
kavaltamiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kavaltamisessa | kavaltamisissa |
elatiivi | kavaltamisesta | kavaltamisista |
illatiivi | kavaltamiseen | kavaltamisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kavaltamisella | kavaltamisilla |
ablatiivi | kavaltamiselta | kavaltamisilta |
allatiivi | kavaltamiselle | kavaltamisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kavaltamisena (kavaltamisna) |
kavaltamisina |
translatiivi | kavaltamiseksi | kavaltamisiksi |
abessiivi | kavaltamisetta | kavaltamisitta |
instruktiivi | – | kavaltamisin |
komitatiivi | – | kavaltamisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kavaltamise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kavaltamis- |