kehäpäätelmä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakehäpäätelmä (10)
- (logiikka) virheellinen päätelmä, jonka premisseissä oletetaan johtopäätös todeksi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkehæˌpæːt̪elmæ/
- tavutus: ke‧hä‧pää‧tel‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kehäpäätelmä | kehäpäätelmät |
genetiivi | kehäpäätelmän | kehäpäätelmien (kehäpäätelmäin) |
partitiivi | kehäpäätelmää | kehäpäätelmiä |
akkusatiivi | kehäpäätelmä; kehäpäätelmän |
kehäpäätelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kehäpäätelmässä | kehäpäätelmissä |
elatiivi | kehäpäätelmästä | kehäpäätelmistä |
illatiivi | kehäpäätelmään | kehäpäätelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kehäpäätelmällä | kehäpäätelmillä |
ablatiivi | kehäpäätelmältä | kehäpäätelmiltä |
allatiivi | kehäpäätelmälle | kehäpäätelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kehäpäätelmänä | kehäpäätelminä |
translatiivi | kehäpäätelmäksi | kehäpäätelmiksi |
abessiivi | kehäpäätelmättä | kehäpäätelmittä |
instruktiivi | – | kehäpäätelmin |
komitatiivi | – | kehäpäätelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kehäpäätelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |