Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kehuja (10)

  1. henkilö, joka kehuu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkehujɑ/
  • tavutus: ke‧hu‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehuja kehujat
genetiivi kehujan kehujien
(kehujain)
partitiivi kehujaa kehujia
akkusatiivi kehuja;
kehujan
kehujat
sisäpaikallissijat
inessiivi kehujassa kehujissa
elatiivi kehujasta kehujista
illatiivi kehujaan kehujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehujalla kehujilla
ablatiivi kehujalta kehujilta
allatiivi kehujalle kehujille
muut sijamuodot
essiivi kehujana kehujina
translatiivi kehujaksi kehujiksi
abessiivi kehujatta kehujitta
instruktiivi kehujin
komitatiivi kehujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kehuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • kehuja Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

kehuja

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta kehu