keinotteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeinotteleminen (38)
- teonnimi verbistä keinotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keinotteleminen | keinottelemiset |
genetiivi | keinottelemisen | keinottelemisten keinottelemisien |
partitiivi | keinottelemista | keinottelemisia |
akkusatiivi | keinotteleminen; keinottelemisen |
keinottelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keinottelemisessa | keinottelemisissa |
elatiivi | keinottelemisesta | keinottelemisista |
illatiivi | keinottelemiseen | keinottelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keinottelemisella | keinottelemisilla |
ablatiivi | keinottelemiselta | keinottelemisilta |
allatiivi | keinottelemiselle | keinottelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keinottelemisena (keinottelemisna) |
keinottelemisina |
translatiivi | keinottelemiseksi | keinottelemisiksi |
abessiivi | keinottelemisetta | keinottelemisitta |
instruktiivi | – | keinottelemisin |
komitatiivi | – | keinottelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keinottelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
keinottelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi keinotella + johdin -minen