keisarinna
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- keisarikunnan naispuolinen hallitsija
- keisarin aviopuoliso, keisariparin naispuolinen osallinen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkei̯sɑˌrinːɑ/
- tavutus: kei‧sa‧rin‧na
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keisarinna | keisarinnat |
| genetiivi | keisarinnan | keisarinnojen (keisarinnain) |
| partitiivi | keisarinnaa | keisarinnoja |
| akkusatiivi | keisarinna; keisarinnan |
keisarinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keisarinnassa | keisarinnoissa |
| elatiivi | keisarinnasta | keisarinnoista |
| illatiivi | keisarinnaan | keisarinnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keisarinnalla | keisarinnoilla |
| ablatiivi | keisarinnalta | keisarinnoilta |
| allatiivi | keisarinnalle | keisarinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keisarinnana | keisarinnoina |
| translatiivi | keisarinnaksi | keisarinnoiksi |
| abessiivi | keisarinnatta | keisarinnoitta |
| instruktiivi | – | keisarinnoin |
| komitatiivi | – | keisarinnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keisarinna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. keisarikunnan naispuolinen hallitsija
|
|
Aiheesta muualla muokkaa
- keisarinna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9