keisari
 |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkei̯sɑri/
- tavutus: kei‧sa‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keisari | keisarit |
| genetiivi | keisarin | keisarien keisareiden keisareitten |
| partitiivi | keisaria | keisareita keisareja |
| akkusatiivi | keisari; keisarin |
keisarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keisarissa | keisareissa |
| elatiivi | keisarista | keisareista |
| illatiivi | keisariin | keisareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keisarilla | keisareilla |
| ablatiivi | keisarilta | keisareilta |
| allatiivi | keisarille | keisareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keisarina | keisareina |
| translatiivi | keisariksi | keisareiksi |
| abessiivi | keisaritta | keisareitta |
| instruktiivi | – | keisarein |
| komitatiivi | – | keisareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keisari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaa- roomalaisesta sukunimestä (cognomen), jonka tunnetuin kantaja oli Julius Caesar. Alkuperä mahdollisesti sanassa caesariēs f., ’karva’
Käännökset
muokkaa1. Rooman valtakunnasta lähtöisin oleva korkein monarkin arvonimi
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: keisarillinen
- substantiivit: keisarius
Yhdyssanat
muokkaakeisariaika, keisarihovi, keisarihuone, keisarikausi, keisarikunta, keisarileikkaus, keisarinistuin, keisarinkruunu, keisarinpitäjä, keisaripari, keisariperhe, keisarisuku, keisarityyli, keisarivalta, lehtikeisari
Aiheesta muualla
muokkaa- keisari Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1552 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
Fääri
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeisari m.
Islanti
muokkaaSubstantiivi
muokkaakeisari m.