keisari
Katso myös: Keisari |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkei̯sɑri/
- tavutus: kei‧sa‧ri
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | keisari | keisarit |
genetiivi | keisarin | keisarien keisareiden keisareitten |
partitiivi | keisaria | keisareita keisareja |
akkusatiivi | keisari; keisarin |
keisarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | keisarissa | keisareissa |
elatiivi | keisarista | keisareista |
illatiivi | keisariin | keisareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | keisarilla | keisareilla |
ablatiivi | keisarilta | keisareilta |
allatiivi | keisarille | keisareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | keisarina | keisareina |
translatiivi | keisariksi | keisareiksi |
abessiivi | keisaritta | keisareitta |
instruktiivi | – | keisarein |
komitatiivi | – | keisareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | keisari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
- roomalaisesta sukunimestä (cognomen), jonka tunnetuin kantaja oli Julius Caesar. Alkuperä mahdollisesti sanassa caesariēs f., ’karva’
Käännökset muokkaa
1. Rooman valtakunnasta lähtöisin oleva korkein monarkin arvonimi
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: keisarillinen
- substantiivit: keisarius
Yhdyssanat muokkaa
keisariaika, keisarihovi, keisarihuone, keisarikausi, keisarikunta, keisarileikkaus, keisarinistuin, keisarinkruunu, keisarinpitäjä, keisaripari, keisariperhe, keisarisuku, keisarityyli, keisarivalta, lehtikeisari
Aiheesta muualla muokkaa
- keisari Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1552 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
Fääri muokkaa
Substantiivi muokkaa
keisari m.
Islanti muokkaa
Substantiivi muokkaa
keisari m.