Substantiivi

muokkaa

keisarius (40)[1]

  1. se, että on keisari; keisarina oleminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkei̯sɑˌrius/ tai /ˈkei̯sɑriu̯s/
  • tavutus: kei‧sa‧ri‧us / kei‧sa‧rius

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keisarius keisariudet
genetiivi keisariuden keisariuksien
partitiivi keisariutta keisariuksia
akkusatiivi keisarius;
keisariuden
keisariudet
sisäpaikallissijat
inessiivi keisariudessa keisariuksissa
elatiivi keisariudesta keisariuksista
illatiivi keisariuteen keisariuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keisariudella keisariuksilla
ablatiivi keisariudelta keisariuksilta
allatiivi keisariudelle keisariuksille
muut sijamuodot
essiivi keisariutena keisariuksina
translatiivi keisariudeksi keisariuksiksi
abessiivi keisariudetta keisariuksitta
instruktiivi keisariuksin
komitatiivi keisariuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keisariude-
vahva vartalo keisariute-
konsonantti-
vartalo
keisariut-

Etymologia

muokkaa

sanan keisari vartalosta keisari- ja suffiksista -us

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40