kelkka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- talvella lumella tai jäällä jalasten varassa liikkuva laite
- (urheilu) kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
- kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkelkːɑ/
- tavutus: kelk‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelkka | kelkat |
| genetiivi | kelkan | kelkkojen (kelkkain) |
| partitiivi | kelkkaa | kelkkoja |
| akkusatiivi | kelkka; kelkan |
kelkat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelkassa | kelkoissa |
| elatiivi | kelkasta | kelkoista |
| illatiivi | kelkkaan | kelkkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelkalla | kelkoilla |
| ablatiivi | kelkalta | kelkoilta |
| allatiivi | kelkalle | kelkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelkkana | kelkkoina |
| translatiivi | kelkaksi | kelkoiksi |
| abessiivi | kelkatta | kelkoitta |
| instruktiivi | – | kelkoin |
| komitatiivi | – | kelkkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kelka- | |
| vahva vartalo | kelkka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. liukuva esine
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: kelkkailla
Yhdyssanat muokkaa
kelkkamäki, maalarinkelkka, mahakelkka, moottorikelkka, napakelkka, potkukelkka, pyöräkelkka, rattikelkka, suksikelkka, vesikelkka, vipukelkka
Idiomit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kelkka Kielitoimiston sanakirjassa