kelkka

Suomi

Substantiivi

kelkka (9-A)

talvella lumella tai jäällä jalasten varassa liikkuva laite
(urheilu) kolmessa kelkkailulajissa käytettävät kelkat
kiskolla liikkuva koneenosa, kuten CD-aseman ulos työntyvä osa

Ääntäminen

IPA: /ˈkelkːɑ/

tavutus: kelk‧ka

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kelkka	kelkat
genetiivi	kelkan	kelkkojen (kelkkain)
partitiivi	kelkkaa	kelkkoja
akkusatiivi	kelkka; kelkan	kelkat
sisäpaikallissijat
inessiivi	kelkassa	kelkoissa
elatiivi	kelkasta	kelkoista
illatiivi	kelkkaan	kelkkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kelkalla	kelkoilla
ablatiivi	kelkalta	kelkoilta
allatiivi	kelkalle	kelkoille
muut sijamuodot
essiivi	kelkkana	kelkkoina
translatiivi	kelkaksi	kelkoiksi
abessiivi	kelkatta	kelkoitta
instruktiivi	–	kelkoin
komitatiivi	–	kelkkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kelka-
vahva vartalo	kelkka-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. liukuva esine

azeri: kirşə
englanti: sled, sleigh, (rattikelkkailu) bobsleigh, (ohjaskelkkailu) luge
espanja: trineo
norja (nynorsk): kjelke m.
ranska: traîneau m.
ruotsi: kälke yl.

saksa: Schlitten m.
thai: เลื่อน
tšekki: sáně (monikollinen)
turkki: kızak
venäjä: санки (monikollinen), (urheilussa) бобслей

3. soittimen ulostyöntyvä levyn paikka

englanti: tray

puola: kieszeń

Liittyvät sanat

Johdokset

verbit: kelkkailla

Yhdyssanat

kelkkamäki, maalarinkelkka, mahakelkka, moottorikelkka, napakelkka, potkukelkka, pyöräkelkka, rattikelkka, suksikelkka, vesikelkka, vipukelkka

Idiomit

hypätä kelkkaan
1. liittyä mukaan
kääntää kelkkansa
1. pyörtää
pudota kelkasta
1. jäädä jälkeen

Aiheesta muualla

kelkka Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=kelkka&oldid=4633748”