kemut

Suomi

Substantiivi

kemut (1) (monikollinen)

1. (puhekieltä) vapaamuotoiset juhlat
2. (slangia) monikkomuoto sanasta kemu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkemut̪/
• tavutus: ke‧mut

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	kemut
genetiivi	–	kemujen
partitiivi	–	kemuja
akkusatiivi	–; –	kemut
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	kemuissa
elatiivi	–	kemuista
illatiivi	–	kemuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	kemuilla
ablatiivi	–	kemuilta
allatiivi	–	kemuille
muut sijamuodot
essiivi	–	kemuina
translatiivi	–	kemuiksi
abessiivi	–	kemuitta
instruktiivi	–	kemuin
komitatiivi	–	kemuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kemu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Synonyymit

• bileet, pirskeet, pippalot

Aiheesta muualla

• kemut Kielitoimiston sanakirjassa