kerho
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakerho (1)
- jonkin asian tiimoilta säännöllisesti kokoontuva ryhmä, klubi
- huoneisto tai tila, jossa kerho kokoontuu; kerhotila, klubi
- myyntiorganisaatio, johon liitytään jäseneksi
- kirjakerho
- urheiluseura
- jalkapallokerho
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkerho/
- tavutus: ker‧ho
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kerho | kerhot |
genetiivi | kerhon | kerhojen |
partitiivi | kerhoa | kerhoja |
akkusatiivi | kerho; kerhon |
kerhot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kerhossa | kerhoissa |
elatiivi | kerhosta | kerhoista |
illatiivi | kerhoon | kerhoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kerholla | kerhoilla |
ablatiivi | kerholta | kerhoilta |
allatiivi | kerholle | kerhoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kerhona | kerhoina |
translatiivi | kerhoksi | kerhoiksi |
abessiivi | kerhotta | kerhoitta |
instruktiivi | – | kerhoin |
komitatiivi | – | kerhoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kerho- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaTodennäköisimmän selityksen mukaan sana on johdos murteissa esiintyvästä sanasta keri ’kehys, vakka, tuohirengas yms.’[1]
Liittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaaYhdyssanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana kerho.