Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keskiö (3)

  1. (tekniikka) kappaleen keskellä oleva osa, keskiosa
    Keskiön ansiosta polkimet voidaan kiinnittää polkupyörän runkoon niin, että polkimet pyörivät vapaasti.[1]
  2. (kuvaannollisesti) huomion tai tapahtumien keskipiste
    Energia- ja ulkopolitiikka Putinin Kiinan vierailun keskiössä. (yle.fi)

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeskiø/
  • tavutus: kes‧ki‧ö

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keskiö keskiöt
genetiivi keskiön keskiöiden
keskiöitten
partitiivi keskiötä keskiöitä
akkusatiivi keskiö;
keskiön
keskiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi keskiössä keskiöissä
elatiivi keskiöstä keskiöistä
illatiivi keskiön keskiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keskiöllä keskiöillä
ablatiivi keskiöltä keskiöiltä
allatiivi keskiölle keskiöille
muut sijamuodot
essiivi keskiönä keskiöinä
translatiivi keskiöksi keskiöiksi
abessiivi keskiöttä keskiöittä
instruktiivi keskiöin
komitatiivi keskiöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keskiö-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • keskiö Kielitoimiston sanakirjassa