Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keskikohta (10-F)[1]

  1. puoliväli
    murtaa patonki keskikohdasta
  2. keskipiste tai sen lähialue
    pallo osui tennismailan keskikohtaan

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeskiˌkoht̪ɑ/
  • tavutus: kes‧ki‧koh‧ta

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keskikohta keskikohdat
genetiivi keskikohdan keskikohtien
(keskikohtain)
partitiivi keskikohtaa keskikohtia
akkusatiivi keskikohta;
keskikohdan
keskikohdat
sisäpaikallissijat
inessiivi keskikohdassa keskikohdissa
elatiivi keskikohdasta keskikohdista
illatiivi keskikohtaan keskikohtiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keskikohdalla keskikohdilla
ablatiivi keskikohdalta keskikohdilta
allatiivi keskikohdalle keskikohdille
muut sijamuodot
essiivi keskikohtana keskikohtina
translatiivi keskikohdaksi keskikohdiksi
abessiivi keskikohdatta keskikohditta
instruktiivi keskikohdin
komitatiivi keskikohtine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keskikohda-
vahva vartalo keskikohta-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista keski- ja kohta

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10-F