Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiehautus (39)

  1. kiehauttaminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯hɑu̯t̪us/ tai /ˈkie̯hɑˌut̪us/
  • tavutus: kie‧hau‧tus / kie‧ha‧u‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiehautus kiehautukset
genetiivi kiehautuksen kiehautusten
kiehautuksien
partitiivi kiehautusta kiehautuksia
akkusatiivi kiehautus;
kiehautuksen
kiehautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiehautuksessa kiehautuksissa
elatiivi kiehautuksesta kiehautuksista
illatiivi kiehautukseen kiehautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiehautuksella kiehautuksilla
ablatiivi kiehautukselta kiehautuksilta
allatiivi kiehautukselle kiehautuksille
muut sijamuodot
essiivi kiehautuksena kiehautuksina
translatiivi kiehautukseksi kiehautuksiksi
abessiivi kiehautuksetta kiehautuksitta
instruktiivi kiehautuksin
komitatiivi kiehautuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiehautukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiehautus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä kiehauttaa (kiehaut- + -us)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa