kiehautus

Suomi

Substantiivi

kiehautus (39)

kiehauttaminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯hɑu̯t̪us/ tai /ˈkie̯hɑˌut̪us/
tavutus: kie‧hau‧tus / kie‧ha‧u‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kiehautus	kiehautukset
genetiivi	kiehautuksen	kiehautusten kiehautuksien
partitiivi	kiehautusta	kiehautuksia
akkusatiivi	kiehautus; kiehautuksen	kiehautukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	kiehautuksessa	kiehautuksissa
elatiivi	kiehautuksesta	kiehautuksista
illatiivi	kiehautukseen	kiehautuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kiehautuksella	kiehautuksilla
ablatiivi	kiehautukselta	kiehautuksilta
allatiivi	kiehautukselle	kiehautuksille
muut sijamuodot
essiivi	kiehautuksena	kiehautuksina
translatiivi	kiehautukseksi	kiehautuksiksi
abessiivi	kiehautuksetta	kiehautuksitta
instruktiivi	–	kiehautuksin
komitatiivi	–	kiehautuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kiehautukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	kiehautus-

Etymologia

verbi kiehauttaa (heikko vartalo kiehaut|a-) + johdin -us

Käännökset

1. kiehauttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kiehautus Kielitoimiston sanakirjassa