kieltäymys
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakieltäymys (39)
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkie̯lt̪æy̯mys/ tai /ˈkie̯lt̪æˌymys/
- tavutus: kiel‧täy‧mys / kiel‧tä‧y‧mys
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieltäymys | kieltäymykset |
| genetiivi | kieltäymyksen | kieltäymysten kieltäymyksien |
| partitiivi | kieltäymystä | kieltäymyksiä |
| akkusatiivi | kieltäymys; kieltäymyksen |
kieltäymykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kieltäymyksessä | kieltäymyksissä |
| elatiivi | kieltäymyksestä | kieltäymyksistä |
| illatiivi | kieltäymykseen | kieltäymyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kieltäymyksellä | kieltäymyksillä |
| ablatiivi | kieltäymykseltä | kieltäymyksiltä |
| allatiivi | kieltäymykselle | kieltäymyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kieltäymyksenä | kieltäymyksinä |
| translatiivi | kieltäymykseksi | kieltäymyksiksi |
| abessiivi | kieltäymyksettä | kieltäymyksittä |
| instruktiivi | – | kieltäymyksin |
| komitatiivi | – | kieltäymyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kieltäymykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kieltäymys- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaa1. itsensäkieltäminen
Aiheesta muualla
muokkaa- kieltäymys Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 243 Epäproduktiivinen mUs-johdostyyppi