kieltomuoto

Suomi

Substantiivi

kieltomuoto (1-D)

verbin muoto, joka ilmaisee että toimintaa ei tapahtunut

Ääntäminen

IPA: /ˈkie̯lt̪oˌmuo̯t̪o/
tavutus: kiel‧to‧muo‧to

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kieltomuoto	kieltomuodot
genetiivi	kieltomuodon	kieltomuotojen
partitiivi	kieltomuotoa	kieltomuotoja
akkusatiivi	kieltomuoto; kieltomuodon	kieltomuodot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kieltomuodossa	kieltomuodoissa
elatiivi	kieltomuodosta	kieltomuodoista
illatiivi	kieltomuotoon	kieltomuotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kieltomuodolla	kieltomuodoilla
ablatiivi	kieltomuodolta	kieltomuodoilta
allatiivi	kieltomuodolle	kieltomuodoille
muut sijamuodot
essiivi	kieltomuotona	kieltomuotoina
translatiivi	kieltomuodoksi	kieltomuodoiksi
abessiivi	kieltomuodotta	kieltomuodoitta
instruktiivi	–	kieltomuodoin
komitatiivi	–	kieltomuotoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kieltomuodo-
vahva vartalo	kieltomuoto-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista kielto ja muoto

Käännökset

1. verbin muoto, joka ilmaisee että toimintaa ei tapahtunut

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

kieltoverbi

Synonyymit

konnegaatiomuoto

Aiheesta muualla

kieltomuoto Kielitoimiston sanakirjassa