Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kieltomuoto (1-D)

  1. verbin muoto, joka ilmaisee että toimintaa ei tapahtunut

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯lt̪oˌmuo̯t̪o/
  • tavutus: kiel‧to‧muo‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieltomuoto kieltomuodot
genetiivi kieltomuodon kieltomuotojen
partitiivi kieltomuotoa kieltomuotoja
akkusatiivi kieltomuoto;
kieltomuodon
kieltomuodot
sisäpaikallissijat
inessiivi kieltomuodossa kieltomuodoissa
elatiivi kieltomuodosta kieltomuodoista
illatiivi kieltomuotoon kieltomuotoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kieltomuodolla kieltomuodoilla
ablatiivi kieltomuodolta kieltomuodoilta
allatiivi kieltomuodolle kieltomuodoille
muut sijamuodot
essiivi kieltomuotona kieltomuotoina
translatiivi kieltomuodoksi kieltomuodoiksi
abessiivi kieltomuodotta kieltomuodoitta
instruktiivi kieltomuodoin
komitatiivi kieltomuotoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieltomuodo-
vahva vartalo kieltomuoto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

yhdyssana sanoista kielto ja muoto

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa