Substantiivi

muokkaa

kieritys (39)

  1. kierittäminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkie̯rit̪ys/
  • tavutus: kie‧ri‧tys

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kieritys kieritykset
genetiivi kierityksen kieritysten
kierityksien
partitiivi kieritystä kierityksiä
akkusatiivi kieritys;
kierityksen
kieritykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kierityksessä kierityksissä
elatiivi kierityksestä kierityksistä
illatiivi kieritykseen kierityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kierityksellä kierityksillä
ablatiivi kieritykseltä kierityksiltä
allatiivi kieritykselle kierityksille
muut sijamuodot
essiivi kierityksenä kierityksinä
translatiivi kieritykseksi kierityksiksi
abessiivi kierityksettä kierityksittä
instruktiivi kierityksin
komitatiivi kierityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kieritykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kieritys-

Etymologia

muokkaa

verbi kierittää + johdin -ys

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa