kiesit
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
kiesit (5) (monikollinen)
- alkuaan yksinistuttavat ja kaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkie̯sit̪/
- tavutus: kie‧sit
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | kiesit |
| genetiivi | – | kiesien (kiesein) |
| partitiivi | – | kiesejä |
| akkusatiivi | –; – |
kiesit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | kieseissä |
| elatiivi | – | kieseistä |
| illatiivi | – | kieseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | kieseillä |
| ablatiivi | – | kieseiltä |
| allatiivi | – | kieseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | kieseinä |
| translatiivi | – | kieseiksi |
| abessiivi | – | kieseittä |
| instruktiivi | – | kiesein |
| komitatiivi | – | kieseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiesi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. alkuaan yksinistuttavat akaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- kiesit Kielitoimiston sanakirjassa