Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

kiharuus (40)

  1. se, että on kihara

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkihɑruːs/
  • tavutus: ki‧ha‧ruus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiharuus kiharuudet
genetiivi kiharuuden kiharuuksien
partitiivi kiharuutta kiharuuksia
akkusatiivi kiharuus;
kiharuuden
kiharuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiharuudessa kiharuuksissa
elatiivi kiharuudesta kiharuuksista
illatiivi kiharuuteen kiharuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiharuudella kiharuuksilla
ablatiivi kiharuudelta kiharuuksilta
allatiivi kiharuudelle kiharuuksille
muut sijamuodot
essiivi kiharuutena kiharuuksina
translatiivi kiharuudeksi kiharuuksiksi
abessiivi kiharuudetta kiharuuksitta
instruktiivi kiharuuksin
komitatiivi kiharuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiharuude-
vahva vartalo kiharuute-
konsonantti-
vartalo
kiharuut-

Etymologia muokkaa

sanan kihara vartalosta kihar- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa